• arjatottman

Mihin sinä kuulut?


Onko tuo kysymys ollut sinun mielessäsi viime aikoina? Minun on. Maailma on jo useamman vuoden ollut sellaisessa murroksessa, että mikään ei ole enää ennallaan ja tahti on vain kiihtynyt parin viime vuoden aikana. Vanha maskuliiniseen valtahierarkiaan perustunlut systeemi romahtaa pala palalta ja uudenlainen maailma ja elämäntapa on jo täällä, suurimmalta osalta ihmisiä kuitenkin vielä piilossa.


Vanhan järjestelmän on jo aikakin kuolla ja uuden syntyä. Menee vielä kuitenkin useampi vuosi, että vanha, ahneuteen perustuva systeemi kuolee kokonaa pois ja useat meistä ovat aitiopaikalla näkemässä, kun se tapahtuu. Olemme nimenomaan valinneet syntyä tähän aikakauteen ja olemme tulleet muuttamaan maailmaa valoisammaksi paikaksi elää. Välillä ei kärsivällisyys meinaa riittää, kun toivoisi kaiken tapahtuvan näkyvämmin.


Elämme tällä hetkellä rinnakkain kahdessa erilaisessa todellisuudessa (karkeasti ottaen). Toiset ihmiset vahvasti kiinni entisessä ja toiset vahvasti luomassa uutta. Osa taiteilee siinä välillä, kuten itsekin koen tekeväni suurimman osan aikaa. En ole kokonaan ulkona vanhasta systeemistä, vaikka haluaisinkin, enkä vielä kokonaan uudessakaan.


Tänä alkukesänä koin ahaa-elämyksen jotenkin tosi konkreettisesti siitä, miten se todellakin on mahdollista, että maapallolla on rinnakkain kaksi eri maailmaa/aikajanaa. Se vaan ykskaks avautui minulle kadulla kävellessäni, kun rinnallani kulki maski kasvoillaan ihminen ja minä siinä ilman maskia. Tajusin, että tuolle toiselle todellakin on aivan totta se, mihin hän uskoo ja minulle se, mihin minä uskon. Ja että me voimme silti elää rauhassa keskenämme tarvitsematta syyllistää ja tuomita toisiamme. Tämä aika opettaa meitä rakastamaan pyyteettömästi. Tiedän, että monilla on mennyt välit läheisiinsä liian suurten näkemyserojen vuoksi ja ymmärrän senkin. Olin itsekin aika fanaattinen tämän kaiken häslingin alkaessa, kunnes sitten totesin, että ketään en voi muuttaa tai saada ajattelemaan kuten itse ajattelen ja minun on vain hyväksyttävä se. En silti väitä, että pystyn aina olemaan triggeröitymättä, mutta hyväksyn senkin itsessäni inhimillisenä piirteenä.


Itse koen tärkeimpänä koko ajan sen muistamisen, että kaikki on oikeasti todella yksinkertaista ja helppoa. Miten siihen pääsee, on kuuntelemalla omaa sisintään ja luottamalla sen viesteihin. Kuinka sitten voi kuulla sisintään? Hiljentymällä vaikkapa kesäisessä kauniissa luonnossa ja sulkemalla välillä somen, tv:n, radion ja olemalla lukematta sanomalehtiä.


En tiedä, mitä maailmassa tulee tapahtumaan, mutta haluan omalta osaltani luoda uskoa parempaan tulevaisuuteen ja luottamusta ja valoa ympärilleni. Keskityn niihin asioihin, joihin voin vaikuttaa ja niitä asioita on oikeasti aika paljon.


Valoa kesääsi!








1 katselukerta0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki