Selkäkivun viesti

Haluan jakaa tässä kanssasi erään kokemukseni.

Alaselkäni kipeytyi viime viikolla mystisesti ilman mitään “järkevää” syytä. Selkäni kipuillessa tajusin, että sehän on jo monena vuonna ollut näin syntymäpäiväni aikoihin kipeä.

Eräänä yönä heräsin sellaiseen tuntemukseen, kuin joku olisi viiltänyt veitsellä poikittain alaselkäni poikki. Näin itseni jo mielessäni sairaalan leikkauspöydällä tai halvaantuneena. Päässäni vilisi kauhukuvia, mitä kaikkea välilevyn pullistuma voi aiheuttaa. Huomasin hengittäväni lyhyesti ja pinnallisesti ja tajusin, että nyt on ihan turha unta odotella.

Päätin nousta sängystä ja mennä olohuoneen lattialle hyväksi toteamaani, Aleksander-tekniikasta tuttuun “semisupiinirentoutukseen” eli selälleni polvet koukussa jalkapohjat lattiaa vasten, matalahko kirjapino pään alla (jolloin niska on oikeassa asennossa). Se on asento, jolla yleensä saan lantioni tasapainoon ja selkäni oikeaan asentoon. Keskityin samalla hengitykseeni, eli hengitin ulos aina kuuteen laskien ja sisään puolta lyhyemmän aikaa. Se rauhoitti säikähtäneen hermostoni. Lantionikin alkoi tasapainottua eikä selässä tuntunut enää kipua.

Menin takaisin sänkyyn, mutta selkääni viilsi uudelleen, sillä olin asettunut huonoon kylkiasentoon, kun halusin palauttaa mieleen alaselkäkipujen henkisen syyn eräästä kirjasta. Manasin huolimattomuuttani, mutta löytyihän se metafyysinen selityskin kirjasta: huoli rahasta tai tulevaisuudenpelko. Noin olin muistellutkin.

Nukkumisesta ei edelleenkään tullut mitään ja olohuoneen lattia kutsui taas. Käytin fasciapalloja ja tre-terapiaa eli tärinää. Uskalsin näin toimia, sillä olin jo ymmärtänyt, että kyseessä ei suinkaan ole välilevyn pullistuma vaan ennemminkin jumissa olevat pakaralihakset, mikä aiheutti iskiashermon puristuksissa olemisen ja viiltävän kivun.

Tällä kertaa päätin hiljentyä myös kuulemaan, mitä kehoni haluaa minulle kertoa tuon selkäkivun kautta ja sanoin sille, että olen jo valmis päästämään irti ja katsomaan, mikä voi olla näihin erityisesti syntymäpäiväni aikoihin ilmeneviin tuntemuksiini syynä.

Olin vaipunut siinä lattialla meditatiiviseen tilaan kun yhtäkkiä olin ihmeellisessä kokemuksessa: koin olevani yhtäaikaa sekä juuri syntymässä oleva oma itseni että samaan aikaan äitini, joka synnytti minua. Olin yksi ja sama, äiti ja tytär, yhtä aikaa. Se tuntui niin ihmeelliseltä! Koin hyvin voimakkaana äitini huolen tulevaisuudesta ja itkin hänen suruaan. Tiedän, että vanhemmillani oli taloudellisesti erittäin tiukkaa tuolloin ja oikeastaan koko lapsuusaikani. Siinä itkiessäni suru vaihtui kiitollisuudeksi niin äitiä kohtaan kuin ylipäätään siitä, että olen syntynyt. Pystyin sillä hetkellä vapauttamaan tuon huolienergian pois kehostani, sillä se oli nyt tullut näkyväksi eikä ollut enää tarpeen.

Tämä kokemus oli todella voimakas ja antoi kaipaamani selityksen selkäkivulle. Olin myös todella kiitollinen siitä, että olin malttanut pysähtyä kuulemaan kivun viestiä, jolloin kipu helpotti. Yleisesti on todettu, että oire pysyy tai muuttaa muotoaan kunnes sen viesti tulee kuulluksi ja vastaanotetuksi.

Halusin kertoa tämän muistutukseksi siitä, miten tärkeää kehomme viestien kuuntelu on ja miten valtavat voimavarat meillä on itsemme parantamiseen. Olet varmaan myös kokenut jotain tällaisia asioita? Olisi mielenkiintoista kuulla niistä :)

Jos sinä koet, ettet kuitenkaan yksin osaa/jaksa/pysty ja kaipaat apua jonkun elämässäsi toistuvan asian tai jatkuvan fyysisen vaivan selvittämiseen ja siitä irtipäästämiseen, kvanttihypnoosista voisi olla apua siihen. Monet asiakkaani ovat saaneet kvanttihypnoosissa upeita oivallusten, anteeksiannon ja hyväksymisen kokemuksia. Heille on näytetty kvantissa esim. lapsuudesta sellaisia asioita, joita eivät ole enää muistaneet ja heidän käsityksensä vanhemmistaan ja lapsuudestaan on muuttunut positiivisemmaksi, mikä puolestaan vaikuttaa tämän hetken elämään. Myös fyysisiin oireisiin on tullut helpotusta.

Keräämme elämämme varrella (ja vanhempiemme ja isovanhempiemme elämien) niin paljon henkistä kuormaa ja traumoja, että vaikka uskon vakaasti kehomme valtavaan itseparanemispotentiaaliin, käyn itsekin aika ajoin muiden hoidossa saamassa lisävahvistusta tai -potkua itseparantumiselle. Kaikkea ei tarvitse jaksaa yksin.